Otsikko menee varmasti suurimmalta osalta yli hilseen, mutta ei hätää, sillä kaikki selviää aikanaan... ;)
Aloitetaan vaikkapa niistä hampurilaisista - ei kun siis töistä. Olin tosiaan elämäni ensimmäiset kolme iltaa vastuussa Hesburgerin paistopuolesta keskiviikosta perjantaihin. Kahdeksan tunnin iltavuorot suhahtivat ohi melkoisella vauhdilla, mutta voi luoja sitä ihmisten määrää! En halua edes tietää, kuinka monta hampurilaista väsäsin sinä aikana... Lauantaista asti olen ollut ansaitulla viiden päivän vapaalla, joka ei kyllä alkanut hetkeäkään liian aikaisin - näin nimittäin töitä seuranneet kaksi yötä taukoamatta painajaisia hampurilaisista :D. Ensimmäisenä yönä unet olivat vielä melko selkeitä: muistan hämärästi valmistaneeni yöllä ainakin kanahampurilaisia, ja herätyskellon soidessa vuorossa olivat ruishampurilaiset. Toisena yönä unissa ei ollut enää päätä eikä häntää, hampurilaisia vain leijaili joka puolella ympärilläni. Kerran myös heräsin hätkähtäen ja nousin istumaan tuijottaen peittoani, sillä olin aivan takuuvarma, että peitolleni oli levinnyt hampurilainen. Näiden unien jälkeen aloin jo itsekin epäillä omaa mielenterveyttäni, joten ehkä on parasta, että pysyn taas hetken aikaa turvallisten ja tuttujen kassojen puolella... :D
 |
| Hampurilaisia töissä, hampurilaisia unissa... Yöh :D (kuva: Google) |
Hevosrintamalla ei työpäivien aikana paljoa tapahtunut, sillä kävin vain perjantaina tallilla tuuppailemassa koulua tihkusateessa. Lauantaina jatkoin samalla linjalla, tosin parempi keli osui kohdalle. Perjantaina suurin ongelma Lellen kanssa oli saada rentoa harjoitusravia aikaiseksi, mutta lauantaina sama tuntuikin helpolta. Sen sijaan lauantain ongelmaksi muodostuivat laukannostot, jotka eivät ottaneet onnistuakseen sitten millään. Lopulta huomasin irrottavani sisäpohkeen liian nopeasti kyljestä, jolloin Lelle ei ehtinyt reagoida oikein. Korjasin apujani hieman, ja kas kummaa, laukat alkoivat nousta molepiin suuntiin ihan itsestään! Hirvittävän pienestä ne isommatkin ongelmat näköjään voivat olla kiinni, mutta onneksi mikään ei voita sitä tunnetta, kun onnistuu itse korjaamaan oman virheensä ja asiat alkavat taas sujua :).
Sunnuntaina olikin vuorossa Lellen extreme makeover (tai no ehkei niin kovin extreme, mutta jotain muutosta sentään sain aikaiseksi). Tunnin ajan puunasin, nypin ja saksin, ja sain kuin sainkin pölyisestä röllipeikosta jälleen urheiluhevosen näköisen. Tässä jonkinnäköistä ennen ja jälkeen -kuvaa Lellen harjasta:
 |
| Harja ennen... |
 |
| ...ja harja jälkeen! Jotain eroa havaittavissa, vaikka vieläkin kaipaisi pientä hienosäätöä (perfektionisti kun olen) :D |
Päätin myös pitää vähän erilaisen liikutuskerran sunnuntaina, joten päästin Lellen vapaaksi kentälle. Harjoiteltiin joitakin maastakäsittelyharjoituksia, kuten käskystä peruuttamista ja väistämistä sekä seuraamista. Sen jälkeen ajattelin antaa tamman purkaa ylimääräiset energiansa, mutta meno näytti alkuun lähinnä tältä:
 |
| "Joo juokse sä vaan yksinäs, mua ei kiinnosta." |
Mutta sitten puskassa kahahti, ja tältä näytti Lellen reaktio moiseen (varoitus: tästä alkaa kunnon kuvapläjäys!)
 |
| "IIK KARKUUN!!!" |
 |
| Silmät kiinni niin ei ala vauhti huimata! |
 |
| Syöminen ja laukanvaihdotkin onnistuvat kätevästi yhtä aikaa, taitava hevonen! :D |
 |
| WROOOOM! |
Pääsimpä näkemään Lellen ilmavia kevätjuhlaliikkeitäkin:
 |
| Ninja style! :D |
Näiden riehuntojen jälkeen maltettiin jo poseeratakin...
...kunnes Lelle päätti hankkiutua taas vähemmän puhtaaksi ja kiiltäväksi :D
P.S. Muistakaahan painaa tekstin luettuanne tuota Luin-painiketta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti