Lainaratsulla hyppäämistä

Viime lauantaina olikin pitkästä aikaa vähän erilaista ohjelmaa, kun kello 12 suunnattiin Riikan kanssa auton nokka kohti Ypäjää. Olin nimittäin sopinut Sennin kanssa yhteisestä tallipäivästä, kun kerrankin meillä sopi aikataulut yhteen. Oli ihanan aurinkoinen pakkassää, joten ensin käytiin maastoilemassa Pyryn ja Mollan kanssa niin, että Senni ja Riikka ajoivat Mollaa ja itse tulin perässä Pyryn kyydissä. Oli kivaa päästä pitkästä aikaa kunnolla maastoilemaan porukalla ja luotettavan hevosen selässä!

Maastolenkin jälkeen haettiin vielä Alli tarhasta ja laitettiin tamma kuntoon maneesireissua varten. Senni oli tarjonnut mulle upean mahdollisuuden päästä kokeilemaan Allia esteillä, joten olin sanoinkuvaamattoman innoissani päästessäni hyppäämään. Maneesilla vaihdoin nopeasti toppavatteeni järkevämpiin ratsastusvarusteisiin ja eikun tamman selkään. Verryteltiin puomeja apuna käyttäen ravissa ja laukassa Sennin antaessa mulle kullanarvoisia vinkkejä Allin ratsastukseen. Alkuun olin melko hukassa tamman selässä, sillä kiirehdin liian kovaa vauhtia puomeille tehden homman vaikeaksi molemmille. Pikkuhiljaa sopiva tempo alkoi kuitenkin löytyä ja Allikin huomasi, että kyllä sen vieraankin kuskin kanssa pystyy hyppäämään.

Näin ihana ilma meillä oli maastoilla!

Hyppääminen aloitettiin puomi-pysty-puomi -linjoilla, sillä hyppykerran tarkoituksena oli saada hevosta jumpattua. Lävistäjällä olevalle linjalle mun oli kohtalaisen helppo tulla sopivaa vauhtia, mutta pitkän sivun linjalla tempo herkästi kiihtyi liikaa ja välit kävivät ahtaiksi. Saatiin kuitenkin muutamalla toistolla korjattua vauhtia rauhallisemmaksi. Hyppäsimme myös ympyrällä pientä kavalettipystyä, jolle ponnistukset osuivat aika hyvin kohdalleen.

Lopuksi rakennettiin vielä maneesin pitkälle sivulle jumppasarja, jossa oli kolmen puomin lisäksi pysty ja okseri. Ensimmäisen lähestyminen jumppasarjalle epäonnistui eikä Alli mahtunut kunnolla väleihin, mutta seuraavilla kerroilla saatiin sujuvia ylityksiä. Senni korotti viimeisenä ollutta okseria muutamaan otteeseen, jolloin se oli lopulta 105cm korkea. Kerran Alli otti puomin mukaansa ilmeisesti yllättyen sen nousemisesta, mutta viimeisellä kierroksella korjasi hienosti. Riikka otti meidän menosta muutamia kuvia ja paljon videoita, joten sain väsättyä hyppykerrasta videokoosteen.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin Allista hevosena todella paljon! Se on juuri mun tyyppinen: energinen, yritteliäs ja herkkä. Itselleni on paljon miellyttävämpää rauhoitella hevosta esteillä kuin väkisin patistaa sitä eteenpäin. Etukäteen olin hieman huolissani siitä, miten pysyisin mukana Allin voimakkaalta näyttävissä hypyissä ja muissa pienissä riekkumisissa, mutta yllätyin tämän asian suhteen positiivisesti. Tamman hyppy oli ihanan ilmava, mutta yllättävän tasainen istua ainakin näin pienillä esteillä. Alli myös käyttäytyi mallikkaasti koko ratsastuksen ajan vieraasta kuskista huolimatta, joten Senni on kyllä todella saanut kehitettyä tammaa eteenpäin. Ilomielin menen uudestaan Allin kyytiin jos vain tilaisuuksia tulee, niin paljon nautin sillä ratsastamisesta!

Niin hieno tamma ♥