sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Pitkästä aikaa valmennuksessa

Nyt on vuorossa kuulumisia juhannusviikonlopulta, jonka kunnon heppatyttönä vietin missäs muuallakaan kuin tallilla. Sain mahdollisuuden ratsastaa Jullella kolmen päivän ajan omistajien ollessa reissussa, joten otin ilomielin tarjouksen vastaan. Sain myös halutessani osallistua Jullella tallinpitäjän valmennukseen, ja onnekseni sainkin sellaisen järjestymään lauantaille. Miten odotinkaan pääsyä valmentajan silmien eteen pitkän tauon jälkeen!


Perjantaina ratsastin Jullen itsenäisesti sileällä luottokuvaajani Riikan napsiessa kuvia. Ruunalla oli aika paljon virtaa, mutta se tasottui mukavasti ratsastuksen edetessä. Tein paljon pieniä väistöjä ja vastalaukkaa, sillä niiden avulla Julle tuntuu aina rentoutuvan parhaiten. Pidin kuitenkin ratsastuksen melko lyhyenä ja kevyenä, sillä lämpötila oli lähes hellelukemissa. Ratsastuksen jälkeen Julle pääsi vielä pesulle ja siitä takaisin laitumelle.







Lauantaina aamupäivällä koitti sitten kauan odotettu valmennus. Oli ihan luksusta olla yksin tunnilla ja vielä ainoana kentällä, sai rauhassa keskittyä omaan tekemiseensä. Kukaan ei myöskään ollut kuvaamassa tuntia, eli kuvat ovat kaikki perjantailta. Valmennuksen teemana oli puomi- ja kavalettityöskentely, joten heti alkuverryttelyn jälkeen aloimme tulla pääty-ympyrällä kahta puomia ensin ravissa ja myöhemmin laukassa. Julle malttoi alusta asti hyvin, mutta oli aavistuksen jäykkä. Haettiin parempaa taipumista tekemällä välillä puolikkaalla kentällä avotaivutusta ja palaamalla siitä takaisin ympyrälle. Pian Julle alkoi taipua paremmin, jolloin lisättiin tehtävään toinen pääty-ympyrä neljällä puomilla.

Puomityöskentelyn jälkeen päästiin tekemään pientä rataa, jonka esteet olivat joko kavaletteja tai samoihin korkeuksiin nostettuja esteitä. Radat onnistuivat varsin mallikkaasti, varsinkin siihen nähden, että olen aiemmin ratsastanut Jullella vain sileällä ja hyppäämiseni on muutenkin ollut hyvin vähäistä jo pitkään. Oma estesilmäni olikin melko ruosteessa varsinkin lähestymisten kanssa, mutta onneksi fiksu hevonen hoiti homman kotiin. Toki esteetkin olivat sen verran pieniä, ettei ponnistuspaikkoja tarvinnut pahemmin metsästää. Pidin kovasti Jullen kanssa hyppäämisestä, ruuna oli ihanan innokas ja sen kanssa tuntui vaivattomalta edetä radalla. Toivottavasti pääsemme hyppyhommiin uudestaankin!



Sunnuntaina pidin ruunalle palauttelevan päivän kahden treenipäivän jälkeen. Kävimme kentällä jolkottelemassa askellajit rennosti läpi, ja Julle venyttikin itseään hyvin. Lisäksi kävimme tuulettamassa päämme lyhyellä maastolenkillä, nauttien kauniista kesäilmasta pölyisen kentän sijaan. Oikea hyvän mielen viikonloppu kerta kaikkiaan, ei voi muuta sanoa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti